Junamatka Helsingistä Kuopioon kesti yli neljä tuntia ja olin varannut matkalle mukaan uusimmat Kunto Plus -lehdet ja tämän kirjan: Siskonmakkarat - Miltä syömishiriö tuntuu. Kirja on koottu 11 anoreksiasta tai bulimiasta toipuvan nuoren naisen kirjoituksista. Luokkakaverini suositteli kirjaa ajatuksena, että ensi syksynä saatamme kohdata työharjoittelussa syömishäiriöisiä nuoria. Koko matkan aikana en kertaakaan koskenut Kunto Plussiin vaan ahmin kirjaa menomatkan, vapaa-ajan hotellilla ja tulomatkan. Jossain Tikkurilan kohdilla sain kirjan luettua ja katselin sitten väsyneenä ulos ikkunasta lopun matkaa. Taisin jopa vuodattaa pari kyyneltä kaikkein kipeimpien tekstien kohdalla. Suosittelen kirjaa kaikille joita syystä tai toisesta kiinnostaa mitä syömishäiriöisen ajatuksissa liikkuu. Tietenkään kirjan perusteella ei voi lähteä yleistämään..Kirjan luettuani jäin miettimään, missä mahtaa kulkea se hiuksen hieno raja että nämä naiset sairastuivat ja minä en. Tunnistin nimittäin monia ajatusmalleja ja tuskailun aiheita kirjoituksista kuuluneeksi myös omaan nuoruuteeni.
Siskonmakkaroiden uudempaan painokseen on lisätty osio, jossa kerrotaan, miten tämä joukko on selvinnyt sairaudestaan ja mitä heille nyt kuuluu. Itselläni oli vanhempi painos, mutta olisi ollut mielenkiintoista lukea myös näistä jälkikuulumisista.
Nyt lenkkivaatteet niskaan ja kirjaston kautta palauttamaan kirjoja ja lehtiä ja lainaamaan uusia. Mun varaamat cd:tkin on tullu jo.
Illaksi taas töihin leikkaan kurkkua ja tomaattia ihmisten salaatteihin.
Heissulivei ja tänään kaikki vapaapäiväläiset rannalle nauttimaan auringosta!
-Lilli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti