Skönhet & kaunidus.

Näin kauniina päivänä olen miettinyt paljon kauneutta. Kaikki alkoi kun aamulla osallistuin Trendin Ihan mieletön-kyselyyn. Kysymykset koskevat omaa suhdetta ulkonäköön ja koska aamu oli hyväntuulinen olivat myös vastaukseni hyväntuulisia.

Pidän kauniiden asioiden ja ihmisten katselusta. Tänään alkaa tosiaan pienimuotoinen kesälomareissumme, josta jo eilen mainitsin, ja pääsen katselemaan myös naapurimaiden kauneutta.
Kauniita ihmisiä on maailma pullollaan. Usein viihdytän itseäni julkisissa tarkkailemalla ihmisiä ja arvioimalla haluaisinko vaihtaa ulkonäköni heidän kanssaan. Yllättävää tässä on se, että vaikka en pidäkään itseäni maailman kauneimpana ihmisenä ja vastaan tulee päivittäin paljon viehättävämpiä kasvoja, sirompia vartaloita ja mielenkiintoisempia tyylejä kuin omani, niin en rehellisesti sanoen ole vielä nähnyt yhtään ihmistä jonka kanssa oikeasti haluaisin vaihtaa ulkoista olemusta kokonaan. Jotenkin minusta tuntuu, että juuri tämän näköinen minun kuuluukin olla. Mielestäni vain minun ulkonäköni kuvaa minun sisintäni oikealla tavalla.

Toki aina on jotain maristavaa. Hiukseni saisivat kasvaa taas pitkiksi ja näin kesän alussa toivoisi timmimmän pyykkilaudan ja pienemmät jenkkikset. Myös rusketus olisi jo pikapikaa tervetullutta.

Eräs intialaissyntyinen ystäväni sanoi kerran minulle näin kun seisoin hänen vieressään paljain varpain: "Yksikään intialainen mies ei menisi naimisiin kanssasi" "???" "Sulla on niin oudot varpaat että kukaan ei huolisi sua. Intiassa mies katsoo aina ensin naisen jalkoja".
Mitäpä tähän sitten sanomaan. Onneksi pitkät harottavat varpaani eivät ole minulle kaikki kaikessa. Sitäpaitsi, sanoivatpa intialaiset mitä tahansa, minä pidän varpaistani.

(Jep, minun varpaani. Vihreä roska on muisto viimeviikon askarteluillastani)

Olkaahan kaikki tänään tyytyväisiä ulkonäköönne ja niihin pieniinkin yksityiskohtiin jotka tekevät teistä teidät.
Kannattaa joskus kokeilla ajatusleikkiäni: vaihtaisinko ulkonäköni todella Eva Longorian (tai kenen tahansa muun) kanssa?

Nyt pakkaamaan :)
-Lilli

Lomalle

Työpäivä oli tänään piiitkä, -mutta ei siitä sen enempää.

Eiliselle herkuttelupäivälle kävikin hassusti. Sattui nimittäin niin että tämä karkkisyöppö sai muutaman suklaksen jälkeen makeasta tarpeekseen. Omituista, sillä toisin kuin monella muulla, minullapa ei ikinä tunnu tulevan makeassa pohja vastaan, mutta nytpä tulikin ja nopeasti.
Epäilen, että syypää tähän on Medhoddrainen Detox-juoma jota olen lipitellyt jo 15 päivää.
En ole pahemmin paastonnut detoxkuurini aikana, mutta olen kyllä vältellyt turhia sokereita, vehnää ja lihaa. Painoa tippui ensimmäisen 10 päivän aikana 2,5 kiloa, mutta nyt en olekaan vaa'alle päässyt. Vielä viisi päivää litra detoxjuomaa (vadelma-karpalo) ja ainakin 1,5 litraa vettä päivittäin ja sitten aion taas punnita. Eihän tämä mikään laihdutuskuuri ole, mutta näin kesän alussa tuntuu hyvältä vähän puhdistaa kehoa ja miksei samalla tiputtaa pari kiloakin. Iltapäiväturvotus on ainakin kadonnut.
Jokatapauksessa, nyt tämä detoxeilu on vienyt multa makean. Eilinen makea suklaa etoi ihan huippunopeasti.

Lähdettiinkin eilen illalla käymään lentokentällä. Appivanhemmat lähti reissuun tänä aamuna ja piti hakea niiden auto pois hotellilta. Kultsi vie sen huomenna huoltoon isäukkonsa puolesta.
Puin nopsaan eilen tällaiset vaatteet päälle ja kylmähän ulkona tuli vaikka olikin pitkä hupari tuossa vielä päällä. (Farkut Esprit, tunika Indiska ja kulahtaneet tossut Vagabond. Vihreät pallurat on siis mun muoviset korvikset)

Appisten hotlalla syötiin yhdessä baarista hiukka iltapalaa, Hiltonin Ceasar-salaattia, ja vaihdettiin viimeiset kuulumiset ennen noiden aavikkolomaa.

Ah, mutta tänäänpä oliki viimeinen päivä töitä ja seuraavat 7 päivää viettelen kesälomaa vol 1. Huomenna suunnataan Turkussen kautta Tukholmaan, sieltä keskiviikkona Tallinnaan ja sitten torstaiksi kotiin. Viikonloppu kulutetaankin sitten kotikulmilla. Ah ah ah, autuas tekemättömyys/ matkustelu, shoppailu, hotelleilu kutsuu. Toivottavasti aurinko paistaa ja on lämpöistä.

Niistä siis myöhemmin lisää.
Nyt siirryn lomavaihteelle.

Hejssan
-Lilli

Karkkipäivä!

Huoh,
Eilinen työpäivä oli kyllä yksi karmeimmista ikinä. Mein kahvilassa on vähän sellanen systeemi että se joka tekee jotain väärin ei saa "omistajilta" valitusta, vaan se, joka sattuu olemaan paikalla kun vääryys huomataan. Sama se onko asiaan osaa taikka arpaa. Ja eilenpä tietenkin työkaverin inhimillinen unohdus kopsahti mun nilkkaani kiiiiireisten sulkemistuntien aikana.

Onneksi näin yhtä ihanaa tt-tyttökaveriani illalla. Menin ekaa kertaa tt-typyn uudelle kämpälle ja vein tupaantuliaisiksi, mitäs muutakaan kuin, puolimetriä meidän kaffilan talonleipää. Tuulettuminen tuli tarpeeseen.

Tänään töissä kaikilla oli niin muukaavaa. Asiakasvirta oli yhtä oikukas kuin sääkin, mutta jotenkin tosi hyvää vuorovaikutusta tänään pullansyöjien ja pullanpaistajien välillä. Näitä päiviä lisää.

Ja sitten illan kohokohta: onhan sentään karkkipäivä! Tällaisen sokerihiiren on pakko yrittää pitää kiinni tiukoista karkkipäivistä. Muuten sokerisyöpöttely kyllä ryöstäytyy käsistä ja tulokset ovat sen mukaiset.

Kultsin kanssa käytiin karkkiostoksilla juuri ennen kauppojen sulkeutumista. Ah, onneksi kauppa on vaan muutaman askeleen päässä. Porrasaskeleen.

Alkuun kuitenkin Kultsin kokkailemaa laxsoppaa elikkäs lohikeittoa ja sitten illalla hyvän leffan kanssa (Iih, Brad Pitt Tiibetissä) jälkkärinä Pandan suklaanameja.


Sanottiin noita pinkkejä palluroita joskus lukioaikoina ystäväni Maizun kanssa miehettömyyskarkeiksi. Pahimpaan rakkauden puutteeseen siis.

Eipä silti, nyt ei ole rakkautta puuttunut - rakkaus on arkea. Niin arkea että eilen illalla nukkumaan mennessä muistettiin Kultsin kanssa että kappas, tänäänhän oli meidän 4-vuotis päivä. Hyvää neljävuotispäivää vaan ja höyhensaarille. Maanantaina alkaa molemmilla viikon kesäloma niin sitten on aikaa juhlia meidän rakkautta. So sweet.

Tänään siis rauhallinen koti-ilta suklasten ja Kultsin kanssa. Huomenaamulla kun muu väki vielä nukkuu polkasen töihin keittelee kaffeja ihanille sunnuntain aamuvirkuille.

Hipshei ja huomiseen. Hauskaa lauantai-iltaa kaikille.
-Lilli

Kuka, mitä, missä ja miksi?

Noonnih. Heti seuraavana aamunahan tänne sit pitää tulla kirjottelee. On mun elämä pienistä kiinni, ku eilen en meinannu saada untakaan kun mietin vaan et hih, mullapa on nyt blogi ja mitäpä siihen huomenna laittaisin.

Selvennykseksi eiliseen laitan nyt tälläisen Heidi K:n blogista kopioimani jutun.


Kuka?
22-vuotias nuori nainen ihastelee ja ihmettelee elämää. Muitakin nimiä on kuin Lilli, mutta ainakaan alkuun en halua paljastaa henkilöllisyyttäni, niin lapsuuden nimi Lilli saa kelvata.

Ai niin: Jos joskus saan lukijoita ja joku tuttu sattumalta tunnistaa minut minuksi, niin toivon että et kerro minulle asiasta. Tuntuu paremmalta kirjoittaa ihan anonyymisti vaan. :)

Mitä?
Opiskelen toimintaterapeutiksi ja olen varma että se on juuuuri sitä mitä haluan isona tehdä -ehkä lisättynä psykoterapeutin tai tanssiterapeutin koulutuksella.

Koulun ohella olen töissä ihanassa ja vilkkaassa pikku kahvilassa. Pullan pyöritys onnistuu ja erikoiskahvitkin teen vaikka unissani.

Toinen palkkatyöni on jumpan ohjaus. Ohjasin lattaritansseihin pohjautuvia hikitunteja kerran viikossa aina tähän kesään asti. Ensi syksynä elämäntilanteen takia siirryn vain tuurailemaan muiden tunneille joten palkatonta kuntoilua pitää sitten lisätä.

Lisäksi lenkkeilen, pyöräilen ja uin. Muiden jumpissa ja pumpeissakin käyn ainakun on aikaa ja rahaa.

Elelen rakastettavan hölmön poikaystäväni kanssa samassa kaksiossa ja elämään kuuluu luonnollisesti myös kotia, perhettä ja kamuleitakin.

Missä?
Olen helsinginraumalainen opiskelujen pakottamana. Elelen Kallion kupeessa - juuri sopivalla etäisyydellä kaikesta. Pikkukaupungista pääkaupunkiin siirtyminen sujui melko kivuttomasti parisen vuotta sittem. Vieraillaan Kultsin kanssa paljon kotiseudulla perheitä tapaamassa mutta kyllä Helsinki on nyt se paikka missä koti on.

Miksi?
"Koska kaikkein mieluiten olen mitä olen, sillä Jumala on minut luonut/ Kaikkein mieluiten olen juuri minä, sillä Jumala on minut luonut." Kristillisestä lastenlaulusta "Pienen pieni leppäkerttu".

Eiköhän tässä ole vaikka kuinka ja paljon nyt asiaa. Seuraavaksi etsin työpäivään sopivat vaatteet, syön aamupala-lounaan ja polkaisen töitä kohti. Saapi nähdä mitä päivä tuo tullessaan. Ilma näyttää harmaalta mutta tänään oli suunnitelmissa illanvietto tt-tytsyjen kanssa.

Heippatirallaa
-Lilli

Hih, nyt mä kirjoitan oikeesti!

Vapun tienoilla löysin blogit. Se lähti siitä kun pari tuttua alkoi pitää blogia ja mainosti sitä FB:ssä. Sitten löysin muiden blogeja ja se olikin menoa. Nyt olen seuraillut aikani kuluksi silloin tällöin muutamaakin minua kiinnostavaa blogia. Muotiblogeja, laihdutusbogeja, äitiblogeja, kaikenlaisiablogeja.. En siksi että etsisin vinkkejä pukeutumiseeni tai laihtumiseen, mutta jotenkin se vaan on niin mielenkiintoista seurailla toisten ihmisten luovuutta, kauniita kuvia ja ihania tapoja kertoa omasta, arkisestakin, elämästä.

Kaksi viikkoa sitten loin oman blogin. Tämän. Kuitenkin kirjoittaminen tuntui vaikealta, vieraalta, ja jätin blogin odottamaan oikeaa fiilistä.

Tänään tuntui siltä, että on aika aloittaa. Sama se tuleeko lukijoita -ajattelen tätä enemminkin päiväkirjana tai jonain sellaisena. En ole edes varma kirjoitanko tämän jälkeen enää koskaan.
En ota vastuuta kirjoitusvirheistä; puuttuvista pilkuista, huonosta äidinkielestä, yhdys sana virheistä, murteellisesta kirjoitustyylistä tai hölmöistä ilmaisuista.

Lisäksi olen vielä ihan ulalla blogimaailmasta. En tunne termejä, enkä mitään kirjoittamattomia sääntöjä. Tosin tiedostan että niitä kuitenkin on. Luulen tietäväni mitä tarkoittaa "postaus", "blogaaja" tai "tägi". Että siinäpä tätä kivijalkaa aloittaa oma blogi. Hah, no mutta tämäpä onkin mun ihan ikioma blogi ja täällä käytän ihan mitä termejä huvittaa.

Seuraavaksi alan opetella miten ihmeessä tähän nyt sitten saa kuvia laitettua joukkoon. Joo, ja mitä kuvia sitten oikein laittaisi.. Blogini linja ei todellakaan ole valmiiksi mietitty enkä oikein tiedä mitä tästä tulee. Mutta kai sen pian näkee. Joka tapauksessa, nyt on kesäloma opiskelusta ja on aikaa tuhrata iltansa kaikkeen "turhaan". Aion tosin ihan nauttia kesästäkin ja töissäkin on leivänsyöjän käytävä että tätäpä kirjoitellaan vaan silloin kun ei parempaakaan ole :)

Onnistuin!

Huh, ensimmäinen teksti ja tällainen rimpsuromaani. Ehkä ensikerralla sitten kerron vähän että kuka oikeastaan olenkaan. Kai sitä on kiva kirjoittajalle joku profiilikin saada.
No, se jääköön ensikertaan - jos ensikertaa edes tulee. Se jää nähtäväksi.
Heissulivei ja Hyvää yöt :)
-Lilli